Naguib Mahfouzin vuonna 1967 ilmestynyt romaani Miramar oli lukupiirin huhtikuun kirja. Miramar kuvaa aleksandrialaisen täysihoitolan asukkaita joskus 1960-luvulla, vuosia Nasserin vallankumouksen (1952) jälkeen.
Romaanissa pensionaatin asukkaat saavat kukin suunvuoron omassa luvussaan. Nämä luvut olivat miesten ääniä. Lukupiirin keskusteluissa me kaikki ihmettelimme, miksi kirjan tärkeät naiset, täyshoitolan omistaja Marjaana (Mariana) ja palvelustyttö Zuhra, eivät saaneet omia lukujaan. Heidät kuvataan täysin miesten näkökulmasta.
Kirjan mieshenkilöiden ajatukset pyörivät pakkomielteisesti upean palvelustytön Zuhran ympärillä. Zuhraa on tulkittu Egyptin symbolina tai kuvana työtätekevästä mutta kouluttamattomasta egyptiläisestä, jota vedetään eri suuntiin.
Miramarea oli mielenkiintoista lukea sen eri historiallisten tasojen takia. Siinä oli läsnä Egyptin koko 1900-luvun historia. Lukiessa sitä peilasi myös viime aikojen poliittisten mullistusten kautta. Saa nähdä, mihin suuntaan Zuhraa nyt vedetään ...
Kaiken kaikkiaan yleisesti todettiin, että lukukokemus oli miellyttävä, vaikka kirja ei aivan elämää suurempi ollutkaan.
