Miramar

Naguib Mahfouzin vuonna 1967 ilmestynyt romaani Miramar oli lukupiirin huhtikuun kirja. Miramar kuvaa aleksandrialaisen täysihoitolan asukkaita joskus 1960-luvulla, vuosia Nasserin vallankumouksen (1952) jälkeen.

Romaanissa pensionaatin asukkaat saavat kukin suunvuoron omassa luvussaan. Nämä luvut olivat miesten ääniä. Lukupiirin keskusteluissa me kaikki ihmettelimme, miksi kirjan tärkeät naiset, täyshoitolan omistaja Marjaana (Mariana) ja palvelustyttö Zuhra, eivät saaneet omia lukujaan. Heidät kuvataan täysin miesten näkökulmasta.

Kirjan mieshenkilöiden ajatukset pyörivät pakkomielteisesti upean palvelustytön Zuhran ympärillä. Zuhraa on tulkittu Egyptin symbolina tai kuvana työtätekevästä mutta kouluttamattomasta egyptiläisestä, jota vedetään eri suuntiin.

Miramarea oli mielenkiintoista lukea sen eri historiallisten tasojen takia. Siinä oli läsnä Egyptin koko 1900-luvun historia. Lukiessa sitä peilasi myös viime aikojen poliittisten mullistusten kautta. Saa nähdä, mihin suuntaan Zuhraa nyt vedetään ...

Kaiken kaikkiaan yleisesti todettiin, että lukukokemus oli miellyttävä, vaikka kirja ei aivan elämää suurempi ollutkaan.

Ruoho laulaa

Doris Lessingin esikoisteos Ruoho laulaa (1950) oli maaliskuun alun tapaamisen aihe. Se oli aihepiiriltään ahdistava, mutta juuri siksi tietysti monia ajatuksia herättävä. Siinä seurataan Maryn elämää lapsuudesta aikuisuuteen, hulluuteen ja kuolemaan.
Kerronta oli toteavaa, ei saarnaavaa tai alleviivaavaa. Maryn ahdistavalle elämälle, tukahdutetulle seksuaalisuudelle ja vähittäiselle masentumiselle naimisiinmenon jälkeen löytyi selityksiä sekä lapsuudesta että ympäröivästä yhteiskunnasta. Yhteiskunta saneli, että Maryn on mentävä naimisiin ja luovuttava mukavasta, jopa itsenäisestä tytön elämästään. Yhteiskunta myös ylläpiti tiukkaa rotusortoa, jossa mustat ovat palvelijoita mutta ei-ihmisiä.
Lukupiiriläinen R:n sanoin: Lukukokemus oli voimakas: yhtäältä tarina oli ahdistava Dickin saamattomuuden ja päämäärättömyyden, Maryn masentumisen ja sekoamisen ja Slatterin häikäilemättömyyden vuoksi. Toisaalta juonikuvio oli jännä, koska lopputulos paljastettiin alussa ja koko kerronta on vain vääjäämätöntä lähestymistä tuota hetkeä kohti. Alussa tuntui selvältä, että Moseksen pidättäminen olisi virhe ja hänen syyllisyytensä väärinymmärrys/seurausta rasismista, jota kukaan ei asettanut kyseenalaiseksi. Kuitenkin lopulta se paljastui todeksi, kuitenkin eri syistä kuin lukija ehkä oletti. Mustakin on siis ihminen, kaiketi juuri siksi että hänkin voi tappaa intohimosta ja kostaakseen, mitä eläimet eivät tee.
Luonnon, samoin kuin mustien kohtelun kuvaaminen oli pakahduttavaa. Äärimmäisen mielenkiintoista ajan ja kulttuurin kuvausta.

Peluri

Tammikuun tapaamisessa keskusteltiin pelihimosta Dostojevskin tapaan. Kirjan kieli ja tyyli yllätti moderniudellaan, varsinkin aiemmin luettuun Tolstoihin verrattuna. Tarina oli kovin hengästyttävä ja meni suoraan asiaan ja loppuikin melko yhtäkkisesti. Tähän osaltaan on varmasti vaikuttanut se, että Dostojevski kirjoitti kirjan noin kuukaudessa dead line niskassaan. Henkilöiden kevyt ja jokseenkin omituinen suhde elämään vain rahan ja pelin kautta oli melko hämmentävää. Rakkauttakin käsiteltiin kuin peliä, ja siksi kai siinäkin hävittiin. Hahmoista hauskin oli tietysti Mummo, joka hänkään ei voinut rulettipöytää vastustaa ja pelasi oikein olan takaa!

Siilin eleganssi

Muriel Barberyn romaani Siilin eleganssi (L'Élégance du hérisson, 2006) oli joulukuun kirja. Lainaus Katariinalta: Yleisesti tykkäsimme kirjasta, vaikka päähenkilöt aiheuttivatkin ärtymystä. Heidän piikikkäät luonteensa totisesti tulivat läpi lukijalle asti. Teimme samoja huomioita, joita Riikkakin jo esitti viestissään. Lisäksi keskustelimme mm. Paloman murrosikäisyydestä, herra Ozun ilmaantumisesta kuin deus ex machina, kirjan romantiikan aikaan viittaavista piirteistä (päähenkilö kuolee lopussa, kamelianainen), vessamusiikista (kuolinmessun soittaminen viemäriin huuhtoutuville jätöksille naurattaa täällä vieläkin:-D), kaikkien kirjan henkilöiden ennakkoluuloisuudesta toisiaan kohtaan. Me kaikki olisimme myös tainneet mielellään ottaa herra Ozun asunnon asuaksemme:-)

Anna Karenina

Syksyn isona urakkana oli Leo Tolstoin tiiliskivi Anna Karenina (Анна Каренина, 1877).

Huomio

Kaikki on kesken, mutta kommentit ovat aina tervetulleita.

Oma huone

"Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone jos hän aikoo kirjoittaa."

Englanninkielinen alkuteos A Room of One's Own luettavana netissä.

Tietoa Virginia Woolfista: suomenkielinen Wikipedia, englanninkielinen Wikipedia, HY:n Kristiina-instituutin esittely.

Monte-Criston kreivi

Kesäekstrana sai lukea Monte-Criston kreivin, jonka on kirjoittanut Alexandre Dumas vanhempi.

Kätkäläinen

Kevään viimeinen kirja oli Simo Hämäläisen Kätkäläinen, joka on ilmestyi vuonna 1978. Keskustelua ei tästä kirjasta syntynyt, sillä kukaan ei tullut paikalle eikä emäntäkään ollut kirjaa lukenut.

Oblomov

Pieni oblomov asuu meissä kaikissa, totesimme lukupiirin tapaamisessa.

Huojuva talo

Maria Jotunin Huojuva talo ahdisti, puhutti ja herätti epäuskoa varsinkin loppuratkaisullaan.

Sadan vuoden yksinäisyys

Gabriel García Márquezin, vuoden 1982 Nobelin palkinnon saajan pääteos Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad) on kertomus Buendíojen suvusta ja Macondon kylän synnystä, noususta ja tuhosta...

Kurjat

Jules Chéret'n maalaama juliste, jolla mainostettiin Victor Hugon Les Misérables -kirjaa Ranskassa vuonna 1886.

Victor Hugon vuonna 1862 ilmestynyt laaja romaani sijoittuu Ranskan vallankumouksen jälkeiseen aikaan...

Fahrenheit 451

Ray Bradburyn romaani Fahrenheit 451 ilmestyi vuonna 1953. Romaani on tulevaisuusskenaario ja lajityypiltään science fictionia, jota lukupiirin jäsenet ovat yleensä vieroksuneet.

Kirjan päähenkilö on palomies Guy Montag, jonka tulee ammatissaan sytyttää tulipaloja: löydetyt kirjat ja kirjojen omistajien kodit poltetaan, jotta yhteiskunta pysyy säyseänä...

Tuntematon sotilas

Väinö Linnan Tuntematon Sotilas, joka vuonna 2000 ilmestyi lyhentämättömänä laitoksena nimellä Sotaromaani, kuuluu ilman muuta suomalaisten lukulistalle.

Vanhus ja meri

Hemingwayn klassikko on monen äikänmaikan inhokki, sillä nopealukuinen lyhyt romaani on kuulemma useamman koululaisen omavalintaisen lukutehtävän varma valinta. Kauniisti kirjoitettu kirja oli silti lukupiirin mieleen.

Köyhän kuubalaisen kalastajan Santiagon yksinäinen pyyntimatka kauas merelle kalasaaliin toivossa on raskas. Yli kahdeksaankymmeneen päivään ei saalista ole tullut, mutta tällä kertaa iso kala tarttuu syötiin. Alkaa väsytystaistelu ja pitkä matka kohti kotisatamaa. Mutta kannattaako saalista puolustaa?

Vanhan kalastajan ajatukset merestä, kaloista ym. ja kokemukset kalastusreissulla liikuttivat lukupiiriläisiä. Hieman vanhentuneen suomennoksen takia todettiin myös, että tämän kirjan voisi hyvin lukea alkukielellä englanniksi.

Onko muilla kommentteja kirjasta?


Seuraavaksi kirjaksi Minttu valitsi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan, joka on ilmestynyt myös lyhentämättömänä laitoksena nimellä Sotaromaani. Kumman vain voi lukea. Kesätauon takia lukupiiri kokoontuu seuraavan kerran elokuussa (tarkemmat speksit s-postiin?).

-Tämän merkinnän kirjoitti Päivi

Juha

Väkevä romaani vie Pohjois-Karjalan rajaseuduille, jylhille vaaroille ja koskille kauas historiaan. Luonnonmaisemiin sijoittuvassa ajattomassa kolmiodraamassa ovat osallisina Juha, Marja ja Shemeikka.

Tiivis ihmissuhderomaani oli voimakas lukukokemus, ja kirjasta syntyi keskustelua kolmen keskenkin - seuraavaan lukupiiriin tosin toivottiin lisää osallistujia.

Kommentteja?

Muratti

Ensimmäinen suomalainen romaani käännettiin suomeksi vasta hiljattain. Kirjeromaani kuvaa nuoren, seuraneitinä Tukholman liepeillä työskentelevän Matildan tuntoja ja elämää yläluokkaisessa miljöössä.

Lukupiirissä kirjaa käsiteltiin monelta kantilta. Pohdittiin mm. kureliivien vaikutusta kauhkotautiin, lemmikkieläinten yleistymistä, salonkielämän huveja jne.

Seuraavaksi luetaan Juhani Ahon Juha ja tavataan huhtikuun lopussa.

Kaksi kaupunkia

Heissan!

Lukupiirin kokoontumisessa oli paikalla Ritza, Päivi, Marja ja allekirjoittanut.
Keskustelu polveili monenmoisia teitä ja jatkuu mahdollisesti vielä blogin puolella...

Seuraava tapaaminen on keskiviikkona 10.3. meillä ja keskustelun aiheena on Fredrika Wilhelmina Carstens:in teos Muratti. Kirjaa löytyy runsaasti kirjastoista ja suhteellisen tuoreen painovuotensa vuoksi (2007) myös kaupoista.

Mukavaa tammikuun loppua ja ratkiriemukasta helmikuuta! Tapaamisiin maaliskuussa!

-Katariina

Jokapäiväinen elämä

Marguerite Duras'n Jokapäiväinen elämä aiheutti kovaäänistä keskustelua, jossa tuskin maltettiin toista kuunnella ennen kuin oma mielipide huudettiin (hyväntahtoisesti) päälle. Suurin osa piti kirjan lukemista positiivisena kokemuksena, mutta mielipiteet kirjan tyylistä ja tasosta vaihtelivat laidasta laitaan. Osa lukijoista ei kestänyt kirjan rönsyilevää, kuritonta tyyliä pitäen kirjoista, joissa on selkeä rakenne ja juoni; osa taas piti kirjasta juuri sen vapaan, päiväkirjamaisen kerronnan takia. Ajankuvaukset ilahduttivat kaikkia. Osa intoutui niin, että aikoi lukea koko Duras'n tuotannon, tosin ei ihan yhdessä viikonlopussa niin kuin Paavo-setä aikoinaan.

Tapaamisessa olivat paikalla Sonja (emäntä), Minttu, Ritza, Marja, Saara, Katariina ja Päivi. Seuraava tapaaminen Ritzalla, Sonja valitsi kirjaksi Dickensin klassikon Kaksi kaupunkia (A Tale of Two Cities).

Seitsemän veljestä

Heleijaa!

Seitsemän veljestä kirvoitti naurua ja pohdintaa menneistä sukupolvista. Emäntä Maria valitsi uuden lukutehtävän kriteerillä "pitää olla naiskirjailija". Seuraava lukuläksy on Marguerite Duras: Jokapäiväinen elämä. Kirjaa näyttäisi löytyvän 43 kappaletta kirjaston hyllyistä, mikä riittänee.

Kokoonnumme keskustelemaan Jokapäiväisestä elämästä Sonjan luo. Olet lämpimästi tervetullut, olit lukenut kirjaa tai et.

Totesimme viime tapaamisella, ettei ilmoittautuminen ole välttämätöntä, mukeja emänniltä löytynee kaikille tulijoille.

Terveisin,

Minttu.

Ensimmäinen tapaaminen

Hei,

Lukupiiri kokoontui ensimmäisen kerran 23.9. Paikalla olivat Sonja, Päivi, Mervi, Maria ja Minttu. Kiitos innostuneesta aloituksesta ja riemastuttavan rönsyilevästä keskustelusta.

Totesimme seuraavaa:

- tapaamme kuuden viikon välein keskiviikkoisin klo 18-20
- illan emäntä päättää seuraavan luettavan kirjan
- tapaamispaikka vahvistuu aina lukupiirissä (seuraava emäntä ilmoittautuu)
- kirja saa olla mikä tahansa (ei tarvitse olla ns. klassikko), mutta kirja tulee myös löytyä kirjastosta, eli ostopakkoa kirjaan ei tule
- jos emännälle sattuu äkillinen este, tieto siitä pikaisesti minulle. Viestin tekstiviestein lukupiiriläisille vaihtoehtoisen paikan. Lukupiiriä ei siis ihan helpolla peruta, vaan pyritään löytämään uusi paikka kokoontumiselle
- tapaamiseen voi hyvin tulla, vaikka ei olisi lukenut kirjaa kokonaan
- kahviakin saa halutessaan tarjota, tärkeää on ettei tarjoiluista tehrä numeroo.

Toimin viestin tuojana tulevaisuudessa ja syyskuun ensimmäisessä illassa toimin emäntänä. Eli valitsin ensimmäiseksi lukukohteeksi Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Siitä ja mahdollisesti vähän muustakin keskustellaan seuraavassa lukupiiri-illassa Marian luona 4.11.2009. Kuulaita syyspäiviä ja nautinnollisia lukuhetkiä toivotellen,

Minttu.


P.S. Kiinnostavia lukuvinkkejä tuli runsaasti ja voin tehdä niistä vinkkilistaa. Suunnittelimme alkuun arpovamme lukukokemuksen, mutta totesimme, että annetaan kunkin illan emännälle valta päättää.