Peluri

Tammikuun tapaamisessa keskusteltiin pelihimosta Dostojevskin tapaan. Kirjan kieli ja tyyli yllätti moderniudellaan, varsinkin aiemmin luettuun Tolstoihin verrattuna. Tarina oli kovin hengästyttävä ja meni suoraan asiaan ja loppuikin melko yhtäkkisesti. Tähän osaltaan on varmasti vaikuttanut se, että Dostojevski kirjoitti kirjan noin kuukaudessa dead line niskassaan. Henkilöiden kevyt ja jokseenkin omituinen suhde elämään vain rahan ja pelin kautta oli melko hämmentävää. Rakkauttakin käsiteltiin kuin peliä, ja siksi kai siinäkin hävittiin. Hahmoista hauskin oli tietysti Mummo, joka hänkään ei voinut rulettipöytää vastustaa ja pelasi oikein olan takaa!