Miramar

Naguib Mahfouzin vuonna 1967 ilmestynyt romaani Miramar oli lukupiirin huhtikuun kirja. Miramar kuvaa aleksandrialaisen täysihoitolan asukkaita joskus 1960-luvulla, vuosia Nasserin vallankumouksen (1952) jälkeen.

Romaanissa pensionaatin asukkaat saavat kukin suunvuoron omassa luvussaan. Nämä luvut olivat miesten ääniä. Lukupiirin keskusteluissa me kaikki ihmettelimme, miksi kirjan tärkeät naiset, täyshoitolan omistaja Marjaana (Mariana) ja palvelustyttö Zuhra, eivät saaneet omia lukujaan. Heidät kuvataan täysin miesten näkökulmasta.

Kirjan mieshenkilöiden ajatukset pyörivät pakkomielteisesti upean palvelustytön Zuhran ympärillä. Zuhraa on tulkittu Egyptin symbolina tai kuvana työtätekevästä mutta kouluttamattomasta egyptiläisestä, jota vedetään eri suuntiin.

Miramarea oli mielenkiintoista lukea sen eri historiallisten tasojen takia. Siinä oli läsnä Egyptin koko 1900-luvun historia. Lukiessa sitä peilasi myös viime aikojen poliittisten mullistusten kautta. Saa nähdä, mihin suuntaan Zuhraa nyt vedetään ...

Kaiken kaikkiaan yleisesti todettiin, että lukukokemus oli miellyttävä, vaikka kirja ei aivan elämää suurempi ollutkaan.

Ruoho laulaa

Doris Lessingin esikoisteos Ruoho laulaa (1950) oli maaliskuun alun tapaamisen aihe. Se oli aihepiiriltään ahdistava, mutta juuri siksi tietysti monia ajatuksia herättävä. Siinä seurataan Maryn elämää lapsuudesta aikuisuuteen, hulluuteen ja kuolemaan.
Kerronta oli toteavaa, ei saarnaavaa tai alleviivaavaa. Maryn ahdistavalle elämälle, tukahdutetulle seksuaalisuudelle ja vähittäiselle masentumiselle naimisiinmenon jälkeen löytyi selityksiä sekä lapsuudesta että ympäröivästä yhteiskunnasta. Yhteiskunta saneli, että Maryn on mentävä naimisiin ja luovuttava mukavasta, jopa itsenäisestä tytön elämästään. Yhteiskunta myös ylläpiti tiukkaa rotusortoa, jossa mustat ovat palvelijoita mutta ei-ihmisiä.
Lukupiiriläinen R:n sanoin: Lukukokemus oli voimakas: yhtäältä tarina oli ahdistava Dickin saamattomuuden ja päämäärättömyyden, Maryn masentumisen ja sekoamisen ja Slatterin häikäilemättömyyden vuoksi. Toisaalta juonikuvio oli jännä, koska lopputulos paljastettiin alussa ja koko kerronta on vain vääjäämätöntä lähestymistä tuota hetkeä kohti. Alussa tuntui selvältä, että Moseksen pidättäminen olisi virhe ja hänen syyllisyytensä väärinymmärrys/seurausta rasismista, jota kukaan ei asettanut kyseenalaiseksi. Kuitenkin lopulta se paljastui todeksi, kuitenkin eri syistä kuin lukija ehkä oletti. Mustakin on siis ihminen, kaiketi juuri siksi että hänkin voi tappaa intohimosta ja kostaakseen, mitä eläimet eivät tee.
Luonnon, samoin kuin mustien kohtelun kuvaaminen oli pakahduttavaa. Äärimmäisen mielenkiintoista ajan ja kulttuurin kuvausta.

Peluri

Tammikuun tapaamisessa keskusteltiin pelihimosta Dostojevskin tapaan. Kirjan kieli ja tyyli yllätti moderniudellaan, varsinkin aiemmin luettuun Tolstoihin verrattuna. Tarina oli kovin hengästyttävä ja meni suoraan asiaan ja loppuikin melko yhtäkkisesti. Tähän osaltaan on varmasti vaikuttanut se, että Dostojevski kirjoitti kirjan noin kuukaudessa dead line niskassaan. Henkilöiden kevyt ja jokseenkin omituinen suhde elämään vain rahan ja pelin kautta oli melko hämmentävää. Rakkauttakin käsiteltiin kuin peliä, ja siksi kai siinäkin hävittiin. Hahmoista hauskin oli tietysti Mummo, joka hänkään ei voinut rulettipöytää vastustaa ja pelasi oikein olan takaa!

Siilin eleganssi

Muriel Barberyn romaani Siilin eleganssi (L'Élégance du hérisson, 2006) oli joulukuun kirja. Lainaus Katariinalta: Yleisesti tykkäsimme kirjasta, vaikka päähenkilöt aiheuttivatkin ärtymystä. Heidän piikikkäät luonteensa totisesti tulivat läpi lukijalle asti. Teimme samoja huomioita, joita Riikkakin jo esitti viestissään. Lisäksi keskustelimme mm. Paloman murrosikäisyydestä, herra Ozun ilmaantumisesta kuin deus ex machina, kirjan romantiikan aikaan viittaavista piirteistä (päähenkilö kuolee lopussa, kamelianainen), vessamusiikista (kuolinmessun soittaminen viemäriin huuhtoutuville jätöksille naurattaa täällä vieläkin:-D), kaikkien kirjan henkilöiden ennakkoluuloisuudesta toisiaan kohtaan. Me kaikki olisimme myös tainneet mielellään ottaa herra Ozun asunnon asuaksemme:-)